Kestävä kehitys (Lounas)
Lähiruoka
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoka tuotetaan, jalostetaan, mainostetaan ja kulutetaan paikallisesti. Lähiruoka on tuoretta ja siitä tiedetään hyvin alkuperä, se on puhdasta ja turvallista, pieni ekologinen jalanjälki sekä pakkausjätteiden pienempi määrä. Lähiruoalla ei ole tarkkaa määritelmää ja se on käsitteenä vakiintumaton. Lähiruoaksi kutsutaan ruoantuotantoa oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia käyttämällä. Omaksi alueeksi voidaan laskea maakunta tai jokin pienempi maantieteellinen alue. Lähiruoan käytöllä on monia hyvä vaikutuksia, se mm. vahvistaa lähialueen tuotannon elinvoimaisuutta ja monipuolisuutta, lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä, sekä lähiruokaa suosimalla voi kannattaa kotimaisia yrityksiä ja edistää työllisyyttä ja hyvinvointia.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hiruoka
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/paikallinen-hyvinvointi/lahiruoka-suomessa/lahiruoka-tulee-lahelta
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/lahiruoka/
https://maaseutuplus.fi/lahiruoka/
https://sivustot.kaleva.fi/likelta/2016/09/01/7-syyta-suosia-lahiruokaa/
Menusuunnitelma
Tästä linkistä pääsee katsomaan tekemääni menusuunnitelmaa. Valitsin tämän menun, koska siinä on monipuolisesti erilaisia raaka-aineita ja tarpeeksi kasvipainotteinen mutta silti hyvä. Käytin menussa suhteellisen paljon kasviksia ja marjoja, koska ne ovat tärkeä osa ruokavaliota ja ne ovat osa ympäristövastuullista lautasmallia. Tämän takia myös yritin jättää lihan mahdollisimman vähäiseksi ja korvata lihatuotteita ympäristöystävällisimmillä vaihtoehdoilla, kuten soijarouhe. Halusin myös välttää riisiä, joten siksi menusta löytyy pastaa ja kasviksia.
Lähteet:
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22438
Keittiöprosessi
Kestävällä ruokalistasuunnittelulla pystytään vaikuttamaan ympäristövaikutuksiin. Suurin ympäristövaikutuksien aiheuttaja on maatalous. Sen takia raaka-ainevalinnoilla ja eri raaka-aineiden määrillä annoksissa on iso vaikutus ammattikeittiöiden aiheuttamassa ympäristörasituksessa. Ympäristölle hyviä valintoja ovat esimerkiksi luomutuotteet, sesonkituotteet, helposti säilytettävät raaka-aineet ja lyhyen toimitusketjun raaka-aineet.
Ruokahävikin minimointi on tärkeää ympäristölle ja liiketoiminnalle. Hävikkiä voi minimoida esimerkiksi noutopöydissä pienentämällä tarjoiluastioita ja sopivan pieniä ottimia. Osto- ja varastohävikkiä pienennetään noudattamalla varastokiertoa, laatimalla ruokalista raaka-aineiden mukaan, pitämällä raaka-ainevarastot mahdollisimman pienenä ja käyttämällä ammattilaisille tarkoitettuja raaka-aineita. Valmistushävikki pienenee kun ruokalistat suunnitellaan niin, että voidaan käyttää koko kasvikset, käytetään oikeaa lämpötilaa ruuan valmistamiseen sekä edellisen päivän ylijäämät esim pastat voi käyttää seuraavana päivänä kylmissä salaateissa. Lautashävikkiä voi vähentää kun käytetään pienikokoisia lautasia, annettaan asiakkaille mahdollisuus santsata ja mittaamalla raaka-aineet ja annoskoot.
Lähteet:
http://www.ekocentria.fi/kestava_ruokalista
https://www.unileverfoodsolutions.fi/teemat-ja-ratkaisut/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tarkeys/hallitse-havikkia.html
Omavaraisuus
Omavaraisuudella tarkoitetaan sitä, kun pyritään elämään mahdollisimman hyvin esimerkiksi itse kasvattamilla vihanneksilla ja pyritään välttämään muiden tuottamia. Luomu yhdistää ympäristön kannalta parhaat tuotantotavat, korkeat vaatimukset eläinten hyvinvoinnille sekä kuluttajien toiveet korkealaatuisista ja luonnollisista tuotteista. Luomuviljely eli luonnonmukainen viljely on IFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin. Luomutuotannosta aiheutuu vähemmän ilmastopäästöjä ja on siksi hyväksi. Omavaraisuus on tärkeää ja siihen pitäisi panostaa. Kun maailmalla tapahtuu suuria muutoksia ja haasteita, mitä emme ole ennen kokeneet, on meidän pärjättävä ilman muiden maiden apua. Ehkä tästä tilanteesta on myös hyötyä siinä määrin, että jatkossa voimme varautua paremmin ja tietää, missä asioissa meillä on vielä parannettavaa.
Lähteet:
https://proluomu.fi/mita-on-luomu/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luomuviljely
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1022446
Semi-vegetaarinen ruokavalio
Kasvipohjaisen ruokavalion tärkeimpänä osana on ruuan terveellisyys. Ruokavalio koostuu pelkästään tuoreista kasviksista ja hedelmistä sekä kokojyväviljoista ja palkokasveista. Tähän ruokavalioon ei kuulu prosessoidut ruoka-aineet, öljyt eikä lihaa korvaavat tuotteet.
Kasvisruokavalio koostuu joko pelkästään kasvikunnan tuotteista tai se sisältää rajatusti eläinkunnan tuotteita ja on kasvisvoittoinen. Siinä ei painoteta yhtä paljon ruuan terveellisyyttä. Kasvisruokavalioita on montaa erilaista ja niistä yleisimmät ovat semivegetaristi; ei käytä ruokavaliossaan punaista lihaa, mutta ruokavalioon sisältyy kasvikunnan tuotteiden lisäksi siipikarjaa, kalaa ja kananmunaa, pescovegetaristi on jättänyt ruokavaliostaan pois myös siipikarjan, lakto-ovo-vegetaristin ruokavalioon kuuluvat kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ja kananmuna, laktovegetaristi käyttää eläinperäisistä elintarvikkeista vain maitotaloustuotteita sekä vegaani joka ei käytä ollenkaan mitään eläinperäisiä tuotteita.
Kasvipohjaista ruokavaliota toteutetaan ruokalistasuunnittelussa, kun laitetaan ruokalistalle ruokaa mikä on puhdasta ja muutenkin toteuttaa kasvipohjaisen ruokavlion kriteereitä.
Lähteet:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01198
Ravitsemussuositukset
Lautasmalli antaa kuvan, siitä mistä perusaineksista suositusten mukainen ruokavalio koostuu. Puolet lautasesta tulisi täyttää erilaisilla kasviksilla, neljännes lautasesta taas perunalla, riisillä, pastalla tai muilla viljavalmisteilla. Viimeinen neljännes tulisi sisältää kala-, liha- tai munaruokia, jonka voi korvata palkokasveilla, pähkinöillä tai siemeniä sisältävällä kasvisruoalla. Tähän kuuluu myös ruokajuoma vesi, maito tai piimä ja lisäksi täysjyväleipä levitteen kera.
Ruokapyramidilla havainnollistetaan mitä ruoka-aineita tulisi käyttää ja kuinka paljon. Ruokapyramidin alimmassa kerroksessa on ruoat, jotka muodostavat päivittäisin ruokavalion pohjan, siellä on siis kasvikset ja marjat ja hedelmät. Seuraavassa on täysjyväviljalisäkkeet ja peruna, puuro, mysli ja leipä. Niiden jälkeen kasviöljyt ja margariinit, pähkinät ja siemenet ja vähärasvaiset maitovalmisteet. Kolmanneksi ylimmästä kerroksesta löytyy kala ja siipikarja ja toisessa kerroksessa lihavalmisteet, punainen liha ja kananmuna. Ylimmässä kerroksessa on sattumat, mitä tulisi syödä vähiten.
Ihmisen ravintoaineiden tarpeesta ja terveyttä edistävän ruokavalion koostumuksesta vallitsee vahva yhteisymmärrys maailmanlaajuisesti. Sen vuoksi muiden maiden ravitsemussuositukset muistuttavat pääperiaatteiltaan hyvin paljon toisiaan.
Lähteet:
https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/lautasmalli/
https://www.ruokatieto.fi/sv/node/776
Ruokavalinta
Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Sairauden merkittävyydelle ei ole tarkkaa määritelmää. Yleisimmät kansantaudit ovat sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Kansantautien riskitekijöitä on epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Kansantaudit ovat siis pitkälti aiheutettu huonoilla elintavoilla. Kun kulutustottumuksia muutettaisiin, sillä olisi iso merkitys kansantautien syntyyn, ne vähenisivät kun tottumukset muuttuvat parempaan suuntaan. Kansantaudit kuormittavat yhteiskuntaa, sillä niiden hoito aiheuttaa kustannuksia.
Kulutustottumukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ainakin sen osalta, että kasvipohjaisten tuotteiden suosio on noussut, jolla on posiitivinen vaikutus niin yksilön kuin ympäristön hyvinvointiin.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista
https://www.luke.fi/scenoprot/2018/08/29/kulutustottumuksissa-nakyy-pysyva-muutos-kohti-kasvipohjaisempaa-ruokavaliota/
Veden käyttö
Ammattikeittiöiden merkittävin veden kuluttaja on astianpesu, joka kuluttaa noin 75-85% käytetystä vedestä. Vettä kuluu myös ruokiin, juomiin, astioiden ja tilojen puhtaanapitoon. Veden käyttöä voi vähentää täyttämällä astianpesukone aina täyteen ja oikein, on myös hyvä seurata astianpesukoneen vedenkulutusta, lämpötilaa sekä pesu- ja huuhteluaineen kulutusta. Ruuanlaitossa vettä voi säästää hyvällä ruokasuunnittelulla: vihannesten, juuresten ja kananmunien keitinvedet voi käyttää seuraavan ruuan raaka-aineeksi.
Vedettömässä pesussa pinnat puhdistetaan siivouspyyhkeillä ja mopeilla eli kaikki tarvittava kosteus on sitoutettu siivousvälineisiin. Vedettömän siivouksen etuja ovat ajan ja vaivan säästäminen, parempi puhtaustulos, säästää luontoa, vettä ja energiaa, vähentää kemikaalien käyttöä, pidentää pintamateriaalien ja rakenteiden elinkaarta, pienentää koneiden ja laitteiden huolto- ja korjauskuluja sekä säästää rahaa.
Lähteet:
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22456
https://www.ruokatieto.fi/sv/uutiset/vesijalanjalki-julkisissa-ruokapalveluissa-syntyy-raaka-ainevalinnoista-ja-tiskauksesta
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/doc/ymparistopassi_Vedeton-siivous.pdf
Ympäristömerkit
Virallisia ympäristömerkkejä on kolme ja niihin liittyy laatu- ja ympäristökriteereitä, joiden toteutumista valvoo puolueeton, virallistettu toimija. Niiden tavoitteena on ohjata tuotteiden valmistusta ja kulutusta ympäristöä säästävään suuntaan.
Viralliset ympäristömerkit:
EU-maissa käytetään yhtenäistä energiamerkintää, joka antaa vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa kotitalouslaitteiden energiankulutuksesta. Tämä merkintä on pakollinen kylmäsäilytyslaitteissa, pyykinpesukoneissa, kuivaavissa pesukoneissa, kuivausrummuissa, astianpesukoneissa, lampuissa, uuneissa, ilmastointilaitteissa ja televisioissa.
Reilun kaupan tavoitteena on taata kehitysmaiden viljelijöille ja työläisille kohtuullinen korvaus työstään. Tuote on joko täysin Reilun kaupan tuottajilta ostetuista raaka-aineista valmistettu tai kaikki ne tuotteessa olevat raaka-aineet, joita on saatavilla Reilun kaupan raaka-aineina, ovat Reilun kaupan raaka-aineita.
Lähteet:
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoka tuotetaan, jalostetaan, mainostetaan ja kulutetaan paikallisesti. Lähiruoka on tuoretta ja siitä tiedetään hyvin alkuperä, se on puhdasta ja turvallista, pieni ekologinen jalanjälki sekä pakkausjätteiden pienempi määrä. Lähiruoalla ei ole tarkkaa määritelmää ja se on käsitteenä vakiintumaton. Lähiruoaksi kutsutaan ruoantuotantoa oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia käyttämällä. Omaksi alueeksi voidaan laskea maakunta tai jokin pienempi maantieteellinen alue. Lähiruoan käytöllä on monia hyvä vaikutuksia, se mm. vahvistaa lähialueen tuotannon elinvoimaisuutta ja monipuolisuutta, lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä, sekä lähiruokaa suosimalla voi kannattaa kotimaisia yrityksiä ja edistää työllisyyttä ja hyvinvointia.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hiruoka
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/paikallinen-hyvinvointi/lahiruoka-suomessa/lahiruoka-tulee-lahelta
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/lahiruoka/
https://maaseutuplus.fi/lahiruoka/
https://sivustot.kaleva.fi/likelta/2016/09/01/7-syyta-suosia-lahiruokaa/
Menusuunnitelma
Tästä linkistä pääsee katsomaan tekemääni menusuunnitelmaa. Valitsin tämän menun, koska siinä on monipuolisesti erilaisia raaka-aineita ja tarpeeksi kasvipainotteinen mutta silti hyvä. Käytin menussa suhteellisen paljon kasviksia ja marjoja, koska ne ovat tärkeä osa ruokavaliota ja ne ovat osa ympäristövastuullista lautasmallia. Tämän takia myös yritin jättää lihan mahdollisimman vähäiseksi ja korvata lihatuotteita ympäristöystävällisimmillä vaihtoehdoilla, kuten soijarouhe. Halusin myös välttää riisiä, joten siksi menusta löytyy pastaa ja kasviksia.
Lähteet:
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22438
Keittiöprosessi
Kestävällä ruokalistasuunnittelulla pystytään vaikuttamaan ympäristövaikutuksiin. Suurin ympäristövaikutuksien aiheuttaja on maatalous. Sen takia raaka-ainevalinnoilla ja eri raaka-aineiden määrillä annoksissa on iso vaikutus ammattikeittiöiden aiheuttamassa ympäristörasituksessa. Ympäristölle hyviä valintoja ovat esimerkiksi luomutuotteet, sesonkituotteet, helposti säilytettävät raaka-aineet ja lyhyen toimitusketjun raaka-aineet.
Ruokahävikin minimointi on tärkeää ympäristölle ja liiketoiminnalle. Hävikkiä voi minimoida esimerkiksi noutopöydissä pienentämällä tarjoiluastioita ja sopivan pieniä ottimia. Osto- ja varastohävikkiä pienennetään noudattamalla varastokiertoa, laatimalla ruokalista raaka-aineiden mukaan, pitämällä raaka-ainevarastot mahdollisimman pienenä ja käyttämällä ammattilaisille tarkoitettuja raaka-aineita. Valmistushävikki pienenee kun ruokalistat suunnitellaan niin, että voidaan käyttää koko kasvikset, käytetään oikeaa lämpötilaa ruuan valmistamiseen sekä edellisen päivän ylijäämät esim pastat voi käyttää seuraavana päivänä kylmissä salaateissa. Lautashävikkiä voi vähentää kun käytetään pienikokoisia lautasia, annettaan asiakkaille mahdollisuus santsata ja mittaamalla raaka-aineet ja annoskoot.
Lähteet:
http://www.ekocentria.fi/kestava_ruokalista
https://www.unileverfoodsolutions.fi/teemat-ja-ratkaisut/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tarkeys/hallitse-havikkia.html
Omavaraisuus
Omavaraisuudella tarkoitetaan sitä, kun pyritään elämään mahdollisimman hyvin esimerkiksi itse kasvattamilla vihanneksilla ja pyritään välttämään muiden tuottamia. Luomu yhdistää ympäristön kannalta parhaat tuotantotavat, korkeat vaatimukset eläinten hyvinvoinnille sekä kuluttajien toiveet korkealaatuisista ja luonnollisista tuotteista. Luomuviljely eli luonnonmukainen viljely on IFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin. Luomutuotannosta aiheutuu vähemmän ilmastopäästöjä ja on siksi hyväksi. Omavaraisuus on tärkeää ja siihen pitäisi panostaa. Kun maailmalla tapahtuu suuria muutoksia ja haasteita, mitä emme ole ennen kokeneet, on meidän pärjättävä ilman muiden maiden apua. Ehkä tästä tilanteesta on myös hyötyä siinä määrin, että jatkossa voimme varautua paremmin ja tietää, missä asioissa meillä on vielä parannettavaa.
Lähteet:
https://proluomu.fi/mita-on-luomu/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luomuviljely
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1022446
Semi-vegetaarinen ruokavalio
Kasvipohjaisen ruokavalion tärkeimpänä osana on ruuan terveellisyys. Ruokavalio koostuu pelkästään tuoreista kasviksista ja hedelmistä sekä kokojyväviljoista ja palkokasveista. Tähän ruokavalioon ei kuulu prosessoidut ruoka-aineet, öljyt eikä lihaa korvaavat tuotteet.
Kasvisruokavalio koostuu joko pelkästään kasvikunnan tuotteista tai se sisältää rajatusti eläinkunnan tuotteita ja on kasvisvoittoinen. Siinä ei painoteta yhtä paljon ruuan terveellisyyttä. Kasvisruokavalioita on montaa erilaista ja niistä yleisimmät ovat semivegetaristi; ei käytä ruokavaliossaan punaista lihaa, mutta ruokavalioon sisältyy kasvikunnan tuotteiden lisäksi siipikarjaa, kalaa ja kananmunaa, pescovegetaristi on jättänyt ruokavaliostaan pois myös siipikarjan, lakto-ovo-vegetaristin ruokavalioon kuuluvat kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ja kananmuna, laktovegetaristi käyttää eläinperäisistä elintarvikkeista vain maitotaloustuotteita sekä vegaani joka ei käytä ollenkaan mitään eläinperäisiä tuotteita.
Kasvipohjaista ruokavaliota toteutetaan ruokalistasuunnittelussa, kun laitetaan ruokalistalle ruokaa mikä on puhdasta ja muutenkin toteuttaa kasvipohjaisen ruokavlion kriteereitä.
Lähteet:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01198
Ravitsemussuositukset
Lautasmalli antaa kuvan, siitä mistä perusaineksista suositusten mukainen ruokavalio koostuu. Puolet lautasesta tulisi täyttää erilaisilla kasviksilla, neljännes lautasesta taas perunalla, riisillä, pastalla tai muilla viljavalmisteilla. Viimeinen neljännes tulisi sisältää kala-, liha- tai munaruokia, jonka voi korvata palkokasveilla, pähkinöillä tai siemeniä sisältävällä kasvisruoalla. Tähän kuuluu myös ruokajuoma vesi, maito tai piimä ja lisäksi täysjyväleipä levitteen kera.
Ruokapyramidilla havainnollistetaan mitä ruoka-aineita tulisi käyttää ja kuinka paljon. Ruokapyramidin alimmassa kerroksessa on ruoat, jotka muodostavat päivittäisin ruokavalion pohjan, siellä on siis kasvikset ja marjat ja hedelmät. Seuraavassa on täysjyväviljalisäkkeet ja peruna, puuro, mysli ja leipä. Niiden jälkeen kasviöljyt ja margariinit, pähkinät ja siemenet ja vähärasvaiset maitovalmisteet. Kolmanneksi ylimmästä kerroksesta löytyy kala ja siipikarja ja toisessa kerroksessa lihavalmisteet, punainen liha ja kananmuna. Ylimmässä kerroksessa on sattumat, mitä tulisi syödä vähiten.
Ihmisen ravintoaineiden tarpeesta ja terveyttä edistävän ruokavalion koostumuksesta vallitsee vahva yhteisymmärrys maailmanlaajuisesti. Sen vuoksi muiden maiden ravitsemussuositukset muistuttavat pääperiaatteiltaan hyvin paljon toisiaan.
Lähteet:
https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/lautasmalli/
https://www.ruokatieto.fi/sv/node/776
Ruokavalinta
Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Sairauden merkittävyydelle ei ole tarkkaa määritelmää. Yleisimmät kansantaudit ovat sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Kansantautien riskitekijöitä on epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Kansantaudit ovat siis pitkälti aiheutettu huonoilla elintavoilla. Kun kulutustottumuksia muutettaisiin, sillä olisi iso merkitys kansantautien syntyyn, ne vähenisivät kun tottumukset muuttuvat parempaan suuntaan. Kansantaudit kuormittavat yhteiskuntaa, sillä niiden hoito aiheuttaa kustannuksia.
Kulutustottumukset ovat muuttuneet parempaan suuntaan ainakin sen osalta, että kasvipohjaisten tuotteiden suosio on noussut, jolla on posiitivinen vaikutus niin yksilön kuin ympäristön hyvinvointiin.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista
https://www.luke.fi/scenoprot/2018/08/29/kulutustottumuksissa-nakyy-pysyva-muutos-kohti-kasvipohjaisempaa-ruokavaliota/
Veden käyttö
Ammattikeittiöiden merkittävin veden kuluttaja on astianpesu, joka kuluttaa noin 75-85% käytetystä vedestä. Vettä kuluu myös ruokiin, juomiin, astioiden ja tilojen puhtaanapitoon. Veden käyttöä voi vähentää täyttämällä astianpesukone aina täyteen ja oikein, on myös hyvä seurata astianpesukoneen vedenkulutusta, lämpötilaa sekä pesu- ja huuhteluaineen kulutusta. Ruuanlaitossa vettä voi säästää hyvällä ruokasuunnittelulla: vihannesten, juuresten ja kananmunien keitinvedet voi käyttää seuraavan ruuan raaka-aineeksi.
Vedettömässä pesussa pinnat puhdistetaan siivouspyyhkeillä ja mopeilla eli kaikki tarvittava kosteus on sitoutettu siivousvälineisiin. Vedettömän siivouksen etuja ovat ajan ja vaivan säästäminen, parempi puhtaustulos, säästää luontoa, vettä ja energiaa, vähentää kemikaalien käyttöä, pidentää pintamateriaalien ja rakenteiden elinkaarta, pienentää koneiden ja laitteiden huolto- ja korjauskuluja sekä säästää rahaa.
Lähteet:
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22456
https://www.ruokatieto.fi/sv/uutiset/vesijalanjalki-julkisissa-ruokapalveluissa-syntyy-raaka-ainevalinnoista-ja-tiskauksesta
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/doc/ymparistopassi_Vedeton-siivous.pdf
Ympäristömerkit
Virallisia ympäristömerkkejä on kolme ja niihin liittyy laatu- ja ympäristökriteereitä, joiden toteutumista valvoo puolueeton, virallistettu toimija. Niiden tavoitteena on ohjata tuotteiden valmistusta ja kulutusta ympäristöä säästävään suuntaan.
Viralliset ympäristömerkit:
 |
| Pohjoismainen ympäristömerkki eli joutsenmerkki |
 |
| EU-ympäristömerkki |
 |
| TCO |
EU-maissa käytetään yhtenäistä energiamerkintää, joka antaa vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa kotitalouslaitteiden energiankulutuksesta. Tämä merkintä on pakollinen kylmäsäilytyslaitteissa, pyykinpesukoneissa, kuivaavissa pesukoneissa, kuivausrummuissa, astianpesukoneissa, lampuissa, uuneissa, ilmastointilaitteissa ja televisioissa.
 |
| Energiamerkki |
Reilun kaupan tavoitteena on taata kehitysmaiden viljelijöille ja työläisille kohtuullinen korvaus työstään. Tuote on joko täysin Reilun kaupan tuottajilta ostetuista raaka-aineista valmistettu tai kaikki ne tuotteessa olevat raaka-aineet, joita on saatavilla Reilun kaupan raaka-aineina, ovat Reilun kaupan raaka-aineita.
 |
| Reilun kaupan merkki |
Lähteet:
https://reilukauppa.fi/meista/mika-on-reilu-kauppa/merkit/
Luomuruoka
Luomuruuan kriteereitä on mm. se, että raaka-aineista 95 % oltava luomua, luomuelintarvikkeiden valmistuksessa on sallittu vain 47 lisäainetta; mikä on alle kuudesosa tavanomaisessa tuotannossa käytetyistä, pyritään minimoimaan tuotteen prosessointi ja valmistuksessa ei saa käyttää lainkaan keinotekoisia väri- tai makeutusaineita, keinotekoisia aromeja eikä geenimuunneltuja tai säteilytettyjä ainesosia.
EU:n viralliset luomumerkit ovat
Lähteet:
https://luomu.fi/ruoka/luomumerkit/
Pakkausmerkinnät
Elintarvikkeilla on lakisääteiset pakkausmerkinnät, jotka kertovat perustiedot tuotteesta. Nämä pakolliset pakkausmerkinnät ovat: elintarvikkeen nimi, ainesosaluettelo, sisällön määrä, vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta, valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite, alkuperämaa; jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan, elintarvike-erän tunnus, säilytysohje tarvittaessa, käyttöohje tarvittaessa, varoitusmerkintä tarvittaessa (esim. saattaa sisältää pähkinää), elintarvikkeen alkoholipitoisuus; jos se nestemäisessä tuotteessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä enemmän kuin 1,8 painoprosenttia.
Pakkaukset voivat myös sisältää muita vapaaehtoisia tietoja tuotteesta, kuten mahdolliset merkinnät suojakaasuun pakkaamisesta tai ionisoivan käsittelyn tai geenitekniikan käytöstä sekä ohjeet pakkauksen hävittämisestä ja muut valmistajan antamat tiedot elintarvikkeesta tai tuotantotavasta.
Pakkaamattomilla elintarvikkeilla on omat säädöksensä. Pakkaamattomista elintarvikkeista pitää lain mukaan olla tiedossa tuoreen kalan alkuperämaa, pyyntialue ja -päivä, jauhelihaan käytetty eläinlaji ja seossuhde, alkuperämaa, maininta varastoinnista pakastettuna sekä kasviksista alkuperämaa ja laatuluokka. Alkuperämaa on aina ilmoitettava lihasta, kalasta, kananmunasta, porkkanasta, omenasta, mansikasta, mustikasta ja sienistä.
Pakkausmerkinnöistä käy ilmi ruoan ainesosat, säilyvyys, terveellisyys, alkuperä, eettisyys ja tuotantotavat. Nämä ovat tärkeitä, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja ja ostaa itselleen soveltuvia tuotteita. Puutteelliset säilytys- ja käyttöohjeet voivat aiheuttaa terveysvaaroja.
Lähteet:
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/vastuullinen-kuluttaja/ostoksilla/pakkausmerkinnat-kertovat-tuotteista/lakisaateiset
https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/pakkausmerkinnat/
https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/miksi-pakkausmerkinnat/
Kansantaudit
Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Sairauden merkittävyydelle ei ole tarkkaa määritelmää. Suomessa kroonisiksi eli pysyviksi tai pitkäaikaisiksi kansantaudeiksi katsotaan yleisesti sydän- ja verisuonitaudit ,diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Kansantautien riskitekijöitä on epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Kansantaudit ovat siis pitkälti aiheutettu huonoilla elintavoilla. Kun kulutustottumuksia muutettaisiin, sillä olisi iso merkitys kansantautien syntyyn, ne vähenisivät kun tottumukset muuttuvat parempaan suuntaan. Kansantaudit kuormittavat yhteiskuntaa taloudellisesti, sillä terveydenhuollon palveluista, sairauspoissaoloista ja varhaisesta eläköitymisestä aiheutuu kustannuksia.
Ravitsemuskäyttäytymistä pystytään muuttamaan ainakin lisäämällä ihmisten tietoutta siitä, mitä pitäisi syödä ja mikä on terveydelle hyväksi ja kuinka tärkeää se on. On tärkeää, että esimerkiksi koulujen, päiväkotien, varuskuntien ja muiden vastaavien paikkojen ruuat ovat terveellisiä, joka voi edesauttaa terveellisiä ruokailutottumuksia ja tarjoaa päivässä sen yhden terveellisen aterian.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista
https://stm.fi/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-kannattaa
Ruokahävikki
Ruokahävikkiä on kaikki ruoka, mikä päätyy jätteeksi vaikka suurin osa siitä olisi ollut vielä syömäkelpoista. Maailman tasolla noin kolmannes kaikesta tuotetusta ruuasta päätyy jätteeksi. Tämä on paitsi ilmastolle haitallista, sillä ruoan valmistuksesta aiheutuneet päästöt ovatkin syntyneet turhaan, jos ruoka päätyy suoraan jätteeksi. Vaikutusta tästä on tietenkin omalle lompakolle, kuin heittäisi suoraan maksamansa ruuat roskikseen.
Ruokahävikki jaotellaan ravintoloissa keittiöhävikkiin, tarjoiluhävikkiin ja lautastähteisiin. Keittiöhävikkiä on valmistuksessa ja varastoinnissa syntynyt hävikki. Näistä tarjoiluhävikkiä on useimmissa paikoissa huomattavasti eniten. Ruokaa valmistetaan enemmän kuin olisi tarve ja osa tarjolle laitetusta ruuasta joutuu roskiin.
Parasta ennen päiväys ei tarkoita suoraan sitä, että ruoka olisi käyttökelvotonta. Hyvä keino ruokahävikin välttämiseen olisi tutkia ruuan laatu ja miettiä sen perusteella, onko se edelleen syömäkelpoista, eikä uskoa pelkästään parasta ennen päiväyksiin. Suuremissa keittiöissä ruokahävikin vähentämiseksi voisi olla suositeltavaa vähentää "varmuuden vuoksi" ruoan valmistusta. Ruokalistoja suunniteltaessa pyrittäisiin käyttämään pois aineksia, joiden parasta ennen päivämäärä on lähentymässä. Yksi keino on myös antaa ylijäännyttä ruokaa pois hyväntekeväisyyteen, mutta tämäkään ei ole hyvä ravintoloille taloudellisesti.
Lähteet:
https://www.defose.fi/tarjoiluhavikki-kuriin-ennakkoluulottomasti/
https://www.fiksuruoka.fi/page/16/tietoa-ruokahavikista
Taloudellinen raaka-aineiden käyttö
Ruoanvalmistuksessa syntyy valmistuksessa ja varastoinnissa hävikkiä. Ruokaa valmistettaessa tulee ottaa huomioon valmistushävikki, joka syntyy kypsennysprosessin aikana. Ammattikeittiöissä käytetään suurimmaksi osaksi valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja ja jopa kypsennettyjä raaka-aineita. Tällöin ns. esikäsittelyhävikkiä syntyy huomattavsti vähemmän.
Valmistushävikkiä voidaan vähentää kun ruokalistat suunnitellaan niin, että voidaan käyttää koko kasvikset, hyödynnetään kasvisten tähteitä, käytetään pakkaukset loppuun, kuivuneen leivän voi käyttää korppujauhoina, käytetään oikeaa lämpötilaa ruuan valmistamiseen sekä edellisen päivän ylijäämät esim pastat voi käyttää seuraavana päivänä kylmissä salaateissa sekä sovi keittiöhenkilökunnan kanssa, mitä ruoantähteitä voi käyttää uudelleen ja mitä ei. Suuremissa keittiöissä ruokahävikin vähentämiseksi voisi olla suositeltavaa vähentää "varmuuden vuoksi" ruoan valmistusta. Ruokalistoja suunniteltaessa pyrittäisiin käyttämään pois aineksia, joiden parasta ennen päivämäärä on lähentymässä.
Varastohävikkiä pienennetään noudattamalla varastokiertoa, laatimalla ruokalista raaka-aineiden mukaan, pitämällä raaka-ainevarastot mahdollisimman pienenä ja käyttämällä ammattilaisille tarkoitettuja raaka-aineita.
Lähteet:
https://www.unileverfoodsolutions.fi/teemat-ja-ratkaisut/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tarkeys/hallitse-havikkia.html
http://www.ekoruokakone.fi/valmistushavikki
Energiatehokas keittiö
Energiatehokkaalla keittiöllä pyritään pienentämään energiankäytöstä syntyviä päästöjä ja ilmastovaikutuksia. Energiatehokuutta parantavat hyvin suunnitellut työtilat, kapasiteetin mukaan valitut laitteet, monitoimisten laitteiden ja teknologian lisääminen ja työprosessien kehittäminen. On suositeltavaa huomioida laitteiden energiataloudellisuus ja elinkaarikustannukset. Tärkeä osa on myös tietää laitteiden käyttöohjeet, jolloin mahdollistetaan laitteen energiatehokkuuden täydet hyödyt sekä huoltaa niitä riittävän usein.
Paljon energiaa kuluu ilmanvaihtoon ja sillä on tärkeä merkitys työ- ja ruokailuolosuhteisiin. Energiatehokkaassa ilmanvaihtojärjestelmässä on säädettävät ilmanvaihdot sekä lämmön talteenotto.
Astianpesuun kuluu isoin osa keittiössä käytettävästä vedestä ja iso osa myös sähköä. Siksi onkin tärkeää täyttää astianpesukone aina täyteen ja oikein, on myös hyvä seurata astianpesukoneen vedenkulutusta, lämpötilaa sekä pesu- ja huuhteluaineen kulutusta.
Itse voi vaikuttaa minimoimalla ovien avausta, niin kylmä- kuin kuumalaitteiden. Ruuanvalmistuksessa esimerkiksi esilämmittämällä uunit, kansien käyttö, kuumentamalla vain tarvittava määrä sekä jälkilämmön hyödyntäminen.
Lähteet:
https://www.motiva.fi/files/3056/Energiatehokas_ammattikeittio.pdf
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22450
Luomuruoka
Luomuruuan kriteereitä on mm. se, että raaka-aineista 95 % oltava luomua, luomuelintarvikkeiden valmistuksessa on sallittu vain 47 lisäainetta; mikä on alle kuudesosa tavanomaisessa tuotannossa käytetyistä, pyritään minimoimaan tuotteen prosessointi ja valmistuksessa ei saa käyttää lainkaan keinotekoisia väri- tai makeutusaineita, keinotekoisia aromeja eikä geenimuunneltuja tai säteilytettyjä ainesosia.
EU:n viralliset luomumerkit ovat
 |
| EU:n lehtimerkki |
 |
| Leppäkerttumerkki |
 |
| Aurinkomerkki |
 |
| Krav-merkki |
 |
| Demeter-merkki |
Lähteet:
https://luomu.fi/ruoka/luomumerkit/
Pakkausmerkinnät
Elintarvikkeilla on lakisääteiset pakkausmerkinnät, jotka kertovat perustiedot tuotteesta. Nämä pakolliset pakkausmerkinnät ovat: elintarvikkeen nimi, ainesosaluettelo, sisällön määrä, vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta, valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite, alkuperämaa; jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan, elintarvike-erän tunnus, säilytysohje tarvittaessa, käyttöohje tarvittaessa, varoitusmerkintä tarvittaessa (esim. saattaa sisältää pähkinää), elintarvikkeen alkoholipitoisuus; jos se nestemäisessä tuotteessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä enemmän kuin 1,8 painoprosenttia.
Pakkaukset voivat myös sisältää muita vapaaehtoisia tietoja tuotteesta, kuten mahdolliset merkinnät suojakaasuun pakkaamisesta tai ionisoivan käsittelyn tai geenitekniikan käytöstä sekä ohjeet pakkauksen hävittämisestä ja muut valmistajan antamat tiedot elintarvikkeesta tai tuotantotavasta.
Pakkaamattomilla elintarvikkeilla on omat säädöksensä. Pakkaamattomista elintarvikkeista pitää lain mukaan olla tiedossa tuoreen kalan alkuperämaa, pyyntialue ja -päivä, jauhelihaan käytetty eläinlaji ja seossuhde, alkuperämaa, maininta varastoinnista pakastettuna sekä kasviksista alkuperämaa ja laatuluokka. Alkuperämaa on aina ilmoitettava lihasta, kalasta, kananmunasta, porkkanasta, omenasta, mansikasta, mustikasta ja sienistä.
Pakkausmerkinnöistä käy ilmi ruoan ainesosat, säilyvyys, terveellisyys, alkuperä, eettisyys ja tuotantotavat. Nämä ovat tärkeitä, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja ja ostaa itselleen soveltuvia tuotteita. Puutteelliset säilytys- ja käyttöohjeet voivat aiheuttaa terveysvaaroja.
Lähteet:
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/vastuullinen-kuluttaja/ostoksilla/pakkausmerkinnat-kertovat-tuotteista/lakisaateiset
https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/pakkausmerkinnat/
https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/miksi-pakkausmerkinnat/
Kansantaudit
Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Sairauden merkittävyydelle ei ole tarkkaa määritelmää. Suomessa kroonisiksi eli pysyviksi tai pitkäaikaisiksi kansantaudeiksi katsotaan yleisesti sydän- ja verisuonitaudit ,diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat.
Kansantautien riskitekijöitä on epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Kansantaudit ovat siis pitkälti aiheutettu huonoilla elintavoilla. Kun kulutustottumuksia muutettaisiin, sillä olisi iso merkitys kansantautien syntyyn, ne vähenisivät kun tottumukset muuttuvat parempaan suuntaan. Kansantaudit kuormittavat yhteiskuntaa taloudellisesti, sillä terveydenhuollon palveluista, sairauspoissaoloista ja varhaisesta eläköitymisestä aiheutuu kustannuksia.
Ravitsemuskäyttäytymistä pystytään muuttamaan ainakin lisäämällä ihmisten tietoutta siitä, mitä pitäisi syödä ja mikä on terveydelle hyväksi ja kuinka tärkeää se on. On tärkeää, että esimerkiksi koulujen, päiväkotien, varuskuntien ja muiden vastaavien paikkojen ruuat ovat terveellisiä, joka voi edesauttaa terveellisiä ruokailutottumuksia ja tarjoaa päivässä sen yhden terveellisen aterian.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista
https://stm.fi/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-kannattaa
Ruokahävikki
Ruokahävikkiä on kaikki ruoka, mikä päätyy jätteeksi vaikka suurin osa siitä olisi ollut vielä syömäkelpoista. Maailman tasolla noin kolmannes kaikesta tuotetusta ruuasta päätyy jätteeksi. Tämä on paitsi ilmastolle haitallista, sillä ruoan valmistuksesta aiheutuneet päästöt ovatkin syntyneet turhaan, jos ruoka päätyy suoraan jätteeksi. Vaikutusta tästä on tietenkin omalle lompakolle, kuin heittäisi suoraan maksamansa ruuat roskikseen.
Ruokahävikki jaotellaan ravintoloissa keittiöhävikkiin, tarjoiluhävikkiin ja lautastähteisiin. Keittiöhävikkiä on valmistuksessa ja varastoinnissa syntynyt hävikki. Näistä tarjoiluhävikkiä on useimmissa paikoissa huomattavasti eniten. Ruokaa valmistetaan enemmän kuin olisi tarve ja osa tarjolle laitetusta ruuasta joutuu roskiin.
Parasta ennen päiväys ei tarkoita suoraan sitä, että ruoka olisi käyttökelvotonta. Hyvä keino ruokahävikin välttämiseen olisi tutkia ruuan laatu ja miettiä sen perusteella, onko se edelleen syömäkelpoista, eikä uskoa pelkästään parasta ennen päiväyksiin. Suuremissa keittiöissä ruokahävikin vähentämiseksi voisi olla suositeltavaa vähentää "varmuuden vuoksi" ruoan valmistusta. Ruokalistoja suunniteltaessa pyrittäisiin käyttämään pois aineksia, joiden parasta ennen päivämäärä on lähentymässä. Yksi keino on myös antaa ylijäännyttä ruokaa pois hyväntekeväisyyteen, mutta tämäkään ei ole hyvä ravintoloille taloudellisesti.
Lähteet:
https://www.defose.fi/tarjoiluhavikki-kuriin-ennakkoluulottomasti/
https://www.fiksuruoka.fi/page/16/tietoa-ruokahavikista
Taloudellinen raaka-aineiden käyttö
Ruoanvalmistuksessa syntyy valmistuksessa ja varastoinnissa hävikkiä. Ruokaa valmistettaessa tulee ottaa huomioon valmistushävikki, joka syntyy kypsennysprosessin aikana. Ammattikeittiöissä käytetään suurimmaksi osaksi valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja ja jopa kypsennettyjä raaka-aineita. Tällöin ns. esikäsittelyhävikkiä syntyy huomattavsti vähemmän.
Valmistushävikkiä voidaan vähentää kun ruokalistat suunnitellaan niin, että voidaan käyttää koko kasvikset, hyödynnetään kasvisten tähteitä, käytetään pakkaukset loppuun, kuivuneen leivän voi käyttää korppujauhoina, käytetään oikeaa lämpötilaa ruuan valmistamiseen sekä edellisen päivän ylijäämät esim pastat voi käyttää seuraavana päivänä kylmissä salaateissa sekä sovi keittiöhenkilökunnan kanssa, mitä ruoantähteitä voi käyttää uudelleen ja mitä ei. Suuremissa keittiöissä ruokahävikin vähentämiseksi voisi olla suositeltavaa vähentää "varmuuden vuoksi" ruoan valmistusta. Ruokalistoja suunniteltaessa pyrittäisiin käyttämään pois aineksia, joiden parasta ennen päivämäärä on lähentymässä.
Varastohävikkiä pienennetään noudattamalla varastokiertoa, laatimalla ruokalista raaka-aineiden mukaan, pitämällä raaka-ainevarastot mahdollisimman pienenä ja käyttämällä ammattilaisille tarkoitettuja raaka-aineita.
Lähteet:
https://www.unileverfoodsolutions.fi/teemat-ja-ratkaisut/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tarkeys/hallitse-havikkia.html
http://www.ekoruokakone.fi/valmistushavikki
Energiatehokas keittiö
Energiatehokkaalla keittiöllä pyritään pienentämään energiankäytöstä syntyviä päästöjä ja ilmastovaikutuksia. Energiatehokuutta parantavat hyvin suunnitellut työtilat, kapasiteetin mukaan valitut laitteet, monitoimisten laitteiden ja teknologian lisääminen ja työprosessien kehittäminen. On suositeltavaa huomioida laitteiden energiataloudellisuus ja elinkaarikustannukset. Tärkeä osa on myös tietää laitteiden käyttöohjeet, jolloin mahdollistetaan laitteen energiatehokkuuden täydet hyödyt sekä huoltaa niitä riittävän usein.
Paljon energiaa kuluu ilmanvaihtoon ja sillä on tärkeä merkitys työ- ja ruokailuolosuhteisiin. Energiatehokkaassa ilmanvaihtojärjestelmässä on säädettävät ilmanvaihdot sekä lämmön talteenotto.
Astianpesuun kuluu isoin osa keittiössä käytettävästä vedestä ja iso osa myös sähköä. Siksi onkin tärkeää täyttää astianpesukone aina täyteen ja oikein, on myös hyvä seurata astianpesukoneen vedenkulutusta, lämpötilaa sekä pesu- ja huuhteluaineen kulutusta.
Itse voi vaikuttaa minimoimalla ovien avausta, niin kylmä- kuin kuumalaitteiden. Ruuanvalmistuksessa esimerkiksi esilämmittämällä uunit, kansien käyttö, kuumentamalla vain tarvittava määrä sekä jälkilämmön hyödyntäminen.
Lähteet:
https://www.motiva.fi/files/3056/Energiatehokas_ammattikeittio.pdf
https://www.ymparistoosaava.fi/ruokapalveluala/index.php?k=22450
Kommentit
Lähetä kommentti